Toukokuu on mehiläisille julmin.
Talvehtineet pesämehiläiset jäävät keruumatkalle yksi toisensa perästä. Vanhapolvi, kuningatarta lukuunottamatta, katoaa ja uusia syntyy vielä harvakseltaan. Uutta siitepölyä ja mettä on jo onnistuttu saamaan ruokavarastoihin ja niillä turvataan uuden työläissukupolven kehittyminen. Huvilan pesillä siitepölykakut ovat sinisenä skillojen siitepölystä. Jos ilmat ovat sateisia, kylmiä ja tuulisia, saattavat ruokavarat loppua kuitenkin nopeasti. Pesien painoa on siis syytä tarkkailla. Pesässä pitää olla aina 5 kg ruokaa jäljellä, jotta uusia toukkia kehittyisi.
Stadin mehiläiset pörräävät nyt innokkaasti vaahteroissa, joiden kukat ovat juuri auenneet. Seuraavana odotellaan hevoskastanjoiden kukkaloistoa ja kastanjahunajaa. Taitaa mennä sekin vielä mehiläisten omaksi ravinnoksi.
Pikkuhiljaa yhdyskunnat alkavat kaipailla myös miespuolisia kansalaisia, kuhnureita, joukkoonsa. Ensimmäisten kuhnurikennojen rakentaminen on jo hyvällä alulla ja kohta voidaankin varsinaiset kuhnurikakut laittaa pesiin. Biologinen punkintorjunta pääsee näin jo mahdollisimman varhain alkuun.
Kun pesät vahvistuvat ja uusia emoja alkaa olla saatavilla, pesät kannattaa jakaa, jotta yhdyskunnat eivät kaupungissa rehahtaisi liian suuriksi ja hankaliksi hallita. Varmistetaan kukin osaltamme, että parvia ei lähde. Sillä takaamme mehiläisten ystävällisen vastaanoton kaupunkialueelle jatkossakin.