Mehiläisparvea kiinni otettaessa tarvitaan
- jotain mihin parvi laitetaan: pahvilaatikko, erityinen parvilaatikko tai -putki, tyhjä pesäosasto (+katto ja pohja sekä sopiva lentoaukon tuke), haavi, säkki tai vaikka jousen avulla kasaan menevä pyykkikoppa, joita saa mm. Ikeasta
- hoitohaalari, hanskat ja verkkohattu: parveilevat mehiläiset ovat kyllä lauhkeita, mutta kannattaa varautua siihen, ettei kaikki menekään ihan niin kuin odottaisi
- sileä pressu tai muovi
- sumutuspullo, jossa vettä ja vähän sokeria
- mehiläisharja
- leveää maalarinteippiä, narua
- pitkä ohut köysi (10–15 m), joka kestää parvilaatikon ja mehiläisten painon
- pitkävartinen oksaleikkuri, ehkä sahakin
Olosuhteista riippuen myös:
- otsalamppu ja taskulamppu (sekä pitelijä sille)
- tikkaat (ja pitelijä niille)
- jatkovarsia esim. haaviin
- puukauha
Yksinkertaisimmillaan pahvilaatikko viedään oksassa riippuvan parven alapuolelle ja parvi pudotetaan laatikkoon täräyttämällä oksaa lujasti. Pallon hajotessa osa mehiläisistä nousee lentoon, mutta jos emo ja riittävä määrä mehiläisiä päätyy laatikkoon, loput seuraavat perässä, kun laatikko jätetään joksikin aikaan maahan kansi sopivasti raollaan. Kun jotakuinkin kaikki ovat laatikossa, kansi suljetaan ja mehiläiset viedään kotiin.
Haastetta parvenpyydystämiseen saa oksan sijaintikorkeudesta sekä niistä moninaisista muista paikoista, mihin parvet voivat asettua: lyhtypylvään ympärille, auton tuulilasiin, maahan levälleen, räystään alle, välipohjiin, vinttiin, seinien pinnalle tai sisään.
Kun parvi on ehtinyt käydä taloksi savupiippuun tai ilmastointihormiin, ovat vitsit vähissä. Konsteja on siihenkin, mutta mitä nopeammin parvi saadaan uuteen pesään, sen parempi kaikille.