• Valmisteleva taho: Helsingin kaupunki, Kaupunkitila- ja maisemasuunnittelu
  • Hyväksyjätaho ja päivämäärä: Kaupunkiympäristötoimialan toimialajohtaja, 15.1.2020
  • Liittymät muihin toimijoihin: Mehiläistenpidon lupiin liittyvistä järjestelyistä vastaavat kaupunkiympäristön toimialalla Kaupunkitila ja maisemasuunnittelu, Palvelut ja luvat palvelun Alueiden käyttö ja Ympäristöpalvelun Elintarviketurvallisuusyksikkö. Helsingin pelastuslaitoksen Eläinpelastusyksikkö avustaa hätätilanteissa.
  • Linjauksen voimassaolo: Periaatteet ovat toistaiseksi voimassa.

Johdanto

Mehiläistenpito on yhä suositumpaa kaupungeissa. Kaupunkialueella on mehiläisille monipuolista kasvilajistoa puistoissa, istutuksissa, kukkaniityillä, viljelypalstoilla, siirtolapuutarhoissa ja pientalojen pihoilla. Mehiläiset toimivat tehokkaina hyötykasvien pölyttäjinä pihojen ja puutarhojen marja- ja hedelmätarhoissa sekä kaupunkiviljelyksillä. Sen lisäksi ne tuottavat maukasta hunajaa ja mehiläisvahaa.

Helsingin kaupunki haluaa edistää mehiläistenpitoa mahdollistamalla pienimuotoisen mehiläistarhauksen kaupungin yleisillä alueilla. Mehiläistenpito on sallittua Helsingin kaupungin yleisillä alueilla ja kaupungin rakennuksissa tietyin edellytyksin. Tiivisti rakennetussa kaupunkiympäristössä mehiläistenhoito vaatii maaseutuympäristöihin verrattuna tarkempaa tarhapaikan suunnittelua ja kaupunkilaisten huomioonottamista. Sosiaalisten ongelmien ja häiriöiden välttämiseksi ihmisten hyvinvointi asetetaan mehiläisten optimiolosuhteiden edelle. Kaupungissa kannattaa suosia lauhkeita mehiläiskantoja ja -rotuja, joiden parveilutaipumus ei ole voimakas.

Periaatteiden ja toimintatapamallin tarkoituksena on helpottaa ja selkeyttää mehiläisten pidosta kiinnostuneiden kaupunkimehiläishoitajien alkutaivalta uusia pesäpaikkoja haettaessa kaupungin yleisille alueille. Lisäksi tavoitteena on ottaa käyttöön yhteisesti sovittu toimintatapa ja sopia vastuut kaupungin sisällä toimivien yksiköiden ja vastuuviranomaisten kesken. Seuraavassa esitellään lyhyesti mehiläistenpidon erityispiirteitä kaupunkioloissa ja Helsingin yleisillä alueella, kerrotaan lupamenettelystä ja tarvittavista lomakkeista ja yhteistyötahoista.

Mehiläistenpidon edellytykset kaupungissa

Maanomistajan lupa yleisillä alueilla

Mehiläistenpitoon tarvitaan maanomistajan lupa. Helsingin kaupungin omistamille yleisille alueille lupaa haetaan Alueiden käyttö-yksiköstä (Kaupunkiympäristön toimiala, Palvelut- ja luvat).

Siirtolapuutarha-alueilla ja viljelypalsta-alueilla luvan hakija on ensisijaisesti mehiläistenhoitaja, jolla on alueen toiminnasta vastuussa olevan yhdistyksen suostumus pesien sijoittamisesta siirtolapuutarha-alueelle tai palsta-alueelle. Pesät sijoitetaan puutarha- ja palsta-alueiden yleisille alueille, joiden kunnossapito- ja ylläpitovastuu on kaupungilla. Jos yksittäisellä siirtolapuutarhatontilla halutaan pitää mehiläisiä, asiasta tulee neuvotella alueen yhdistyksen kanssa, mutta lupaa ei tällöin haeta alueiden käytöstä.

Mehiläistenpitoa varten kaupungin yleisillä alueilla täytetään lupahakemus pdf.

Tarhapaikan valinta

Yleiset alueet: siirtolapuutarhat, viljelypalstat, puistot, maisemapellot, kaupunkiniityt

Eläintenpitäjä ehdottaa lupaa hakiessa mahdollista tarhapaikkaa/-paikkoja mehiläistenpitoa varten. Tarhapaikan hyväksyy tai hylkää kaupunkitila- ja maisemasuunnittelun luontoasiantuntija yhdessä alueellisen yksikön aluesuunnittelijan kanssa tai mahdollisuuksien mukaan ehdottaa mahdollista uutta soveliasta tarhapaikkaa lähiympäristöstä. Alueiden käyttö tarkistaa hakijan tiedot ja laatii alueiden käyttöluvan mehiläistenpitoa varten. Tavoitteena lupia annettaessa on kaupunkilaisten ja mehiläisten mahdollisimman turvallinen yhteiselo.

Lupakäytännöt yleisillä alueilla

Kaupungin luvissa mehiläistenpidosta yleisillä alueilla on seuraavia ehtoja:

  • Korostetaan eläintenpitäjän omaa vastuuta eläinten hoidosta, pitopaikan siistinä pitämisestä ja yleisen turvallisuuden takaamisesta.
  • Lupa annetaan vain tietylle määrälle pesiä ja mehiläisiä (korkeintaan 5 pesää/pitopaikka); toiminta on harrastuspohjaista, ei tuotantomehiläistaloutta.
  • Aloitteen pitopaikan sijainnista tekee hakija, mutta kaupunki joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen ja tarvittaessa ehdottaa vaihtoehtoista pitopaikkaa.
  • Pesä on varustettava eläintenpitäjän nimellä ja yhteystiedoilla.
  • Rekisteröinti Ruokavirastoon on edellytys luvan saannille. Alkutuotantotapauksissa ilmoitus on tehtävä myös Ympäristöpalvelun Elintarviketurvallisuus-yksikköön ja aina kun pesien määrä on suurempi kuin 2 pesää.
  • Lupa on toistaiseksi voimassa/ tai se tehdään määräajaksi (3–5 vuotta), 3 kk irtisanomisajalla.
  • Mehiläistenpidon päättymisestä tulee ilmoittaa alueiden käyttöön kirjallisesti irtisanomisilmoituksella.
  • Pitopaikasta ei peritä vuokraa.
  • Mehiläistenpito ei edellytä mehiläishoitajan peruskurssin suorittamista, mutta sitä suositellaan.

Liitteessä 2 on alueiden käytön laatima vuokrauspäätöksen malli mehiläistenpitoon yleisellä alueella. Vuokrauspäätös toimii mallina, kun myönnetään uusia päätöksiä mehiläistenpidosta Helsingissä. Mallissa on ns. perusehdot ja tarvittaessa päätöksiin voidaan liittää erityisehtoja, kuten esimerkiksi tuleeko pesät aidata. Päätöksissä ei vaadita mehiläiskurssipätevyyttä. Päätöksissä ei puututa mehiläisrotukysymyksiin, eikä muihin mehiläisten hyvinvointiin liittyviin asioihin. Päätös on ainoastaan maanvuokraussopimus tiettyyn käyttötarkoitukseen.

Tontit, pihat (yksityispiha, kaupungin vuokratontti, siirtolapuutarhatontti)

Omalla tontilla tai pihalla tapahtuva mehiläistenpito tulee rekisteröidä Ruokavirastoon ja tehdä alkutuotantoilmoitus kaupungin Elintarviketurvallisuus-yksikköön, jos hunajaa tai vahaa myy oman perhekäytön ulkopuolelle.

Kaupungin omistamat rakennusten katot ja terassit

Toimitaan kuten tonteilla ja pihoilla. Rakennuksissa ja terasseilla tapahtuvasta mehiläistenpidosta tulee ilmoittaa kaupungin Pelastuslaitokseen. Pelastuslaitos vastaa vaaratilanteissa, kuten esim. tulipalon sattuessa, ihmisten turvallisuudesta ja tieto mehiläispesistä on siksi tärkeää.

Ilmoitukset mehiläistenpidosta viranomaisille

Rekisteröinti Ruokavirastoon

Asiakkaan mehiläistenpitopaikka tulee rekisteröidä Ruokavirastoon ennen eläintenpidon aloittamista ko. pitopaikassa. Pitopaikkana tarkoitetaan:

  • Paikkaa, jossa eläimiä pidetään
  • Kaupungissa pitopaikkana on joko rakennus tai maa-alue (piha, puisto, laidun)

Ruokavirasto antaa pitopaikalle yksilöidyn pitopaikkatunnuksen. Asiakkaan pitopaikan rekisteröi eläinten omistaja tai haltija. Rekisteröinti tehdään Ruokaviraston lomakkeella (liite 3, Pitopaikan rekisteröinti-/muutosilmoitus, mehiläiset ja kimalaiset; docx tai pdf tai epr.ruokavirasto.fi). Myös pitopaikan muutokset ja toiminnan lopettaminen ilmoitetaan samalla lomakkeella. Rekisteröinnissä ilmoitetaan pesien lukumäärä, tuotantomuoto esim. pölytyspalvelu tai hunajantuotanto, pitopaikan sijaintitiedot sekä eläinten pitäjän yhteystiedot.

Alkutuotantoilmoitus kaupungin Elintarviketurvallisuus-yksikköön

Hunajantuottaja vastaa tuottamansa ja myymänsä hunajan elintarviketurvallisuudesta. Hunajantuottajan tulee pitopaikkarekisteröinnin lisäksi tehdä kaupungille, Elintarviketurvallisuus-yksikköön alkutuotantoilmoitus, mikäli hän myy tai lahjoittaa tuottamaansa hunajaa oman perhepiirin ulkopuolelle (Liite 4 kaupungin alkutuotantolomake pdf). Alkutuotantoilmoituksen käsittely on ilmainen.

Lisäksi tulee tehdä ilmoitus elintarvikehuoneistosta, mikäli ostaa lingottavaksi ja pakattavaksi toisen toimijan tuottamaa hunajaa tai myy suoraan yksityisille kuluttajille hunajaa yli 2 500 kg vuodessa.

Hunajan tuotanto on alkutuotantoa, jossa tulee noudattaa alkutuotantoasetuksen 1368/2011 vaatimuksia. Ruokavirasto ohjeistaa asetuksessa annetuista helpotuksista: ”Jos tuottaja myy vuosittain hunajaa korkeintaan 2 500 kg suoraan kuluttajalle ja/tai toimittaa korkeintaan 2 500 kg vähittäismyyntiin, saa tuottaja helpotuksia alkutuotantoasetuksen 1368/2011 vaatimuksista. Tuottajalla ei tarvitse olla kirjallista omavalvonnan kuvausta eikä tarvitse teettää hunajan käsittelyyn käytettävien välineiden pesuveden laatututkimuksia.”. Tiedustelut hunajantuotantoon liittyvistä alkutuotantokysymyksistä voi ohjata elintarviketurvallisuus@hel.fi sähköpostiin.

Tarttuvien eläintautien leviämisen estämiseksi on tärkeää, että viranomaiset tietävät, missä pesät sijaitsevat. Ruokavirasto kerää rekisteriä pitopaikoista ja rekisteri on kunnan elintarvikeviranomaisten käytössä. Alkutuotantotoiminnan lopettamisesta tulee myös ilmoittaa Elintarviketurvallisuus-yksikköön.

Kaupunki ei ylläpidä mehiläistenpitäjistä erillistä rekisteriä. Ruokavirastosta saa tarvittaessa tiedot eläintenpitäjistä. Alueiden käyttö lähettää kaikista uusista luvista/vuokrauspäätöksistä sekä mehiläistenpidon päättymisestä tehdyn irtisanomisilmoituksen kopion luontoasiantuntijalle (Kymp/Kaveri) ja YMP/Elintarvikeyksikköön. Samaa käytäntöä noudatetaan siirtolapuutarhojen ja viljelypalstojen lupien osalta.

Hakuprosessi

  • Yhteydenotot ohjataan Palvelut ja luvat -palveluun joko Ympäristöpalvelun Elintarviketurvallisuus -yksikköön tai Alueiden käyttöön riippuen siitä, koskeeko mehiläistenpito yksityisiä tontteja ja rakennuksia tai pesien pitoa kaupungin yleisillä alueilla. Jos asiakas hakee lupaa pitää pesiä yleisillä alueilla, alueiden käytöstä otetaan yhteys Alueellisen suunnittelun yksikköön, jossa otetaan kantaa esitettyihin paikkoihin ja niiden soveltuvuuteen eläintenpitoon.
  • Jos kyse on omalla tontilla tai rakennukseen liittyvästä mehiläistenpidosta ja toimintaan liittyy alkutuotanto ilmoitustarvetta, yhteys suoraan Elintarviketurvallisuus-yksikköön.
  • Virallinen rekisteröinti tehdään Ruokavirastolle (lomake; docx tai pdf tai epr.ruokavirasto.fi) ja alkutuotantoilmoitus Elintarviketuvallisuus-yksikköön.
Prosessikaavio mehiläistenpitopaikan hakumenettelystä yleisillä alueilla Helsingissä. Yksinkertaistettu kaavio
Kaupungin sisäinen prosessi
Ohjeet hakijalle

Mehiläisten hoitajan velvoitteet ja vastuut

Mehiläisten kanssa toimiminen vaatii tietoa, taitoa ja pitkäjänteisyyttä. Kaupunki ei edellytä mehiläistenhoitokurssin suorittamista, mutta suosittelee perustaitojen hankkimista kursseilta, jotta minimoidaan riskit kaupunkiympäristössä. Mehiläistenhoidon peruskursseja järjestäviä tahoja ovat mm. Suomen mehiläishoitajien liitto ja paikalliset mehiläishoitajien yhdistykset ja opistot. Kaupunkioloissa on suositeltavaa hankkia lauhkeita mehiläiskantoja, joiden parveilutaipumus ei ole voimakas.

Mehiläisten hyvinvoinnin turvaaminen

Tarhamehiläinen eli kesymehiläinen on kotieläin. Sopivalla tarhapaikan valinnalla ja pesien hyvällä hoidolla turvataan mehiläisyhdyskunnan hyvinvointi. Hyvällä mehiläistarhapaikalla on:

  • tuulensuoja vallitsevien tuulten puolella
  • lämmintä ja aurinkoista
  • vähän puustoa
  • kuiva maapohja; ei painanteisiin, joihin kertyy seisovaa vettä
  • pesän suuaukko kohti kaakkoa ja avoin horisontti itään päin, koska aamuaurinko herättää mehiläiset
  • paljon kukkivia kasveja, joista mehiläiset saavat mettä ja siitepölyä. Mehiläiset keräävät mettä n. 2 kilometrin säteeltä pesästä.
  • puhdas vesilähde lähellä pesää; luontainen vesilähde tai vesiastia, jossa oksia tai sammalta estämässä mehiläisten hukkuminen
  • helppo kulkuyhteys hoitajalle
  • hoitajan yhteystiedot hyvin näkyvillä esim. pesärakenteeseen kiinnitettynä

Pesän suuaukko sijoitetaan niin, että mehiläisillä on esteetön lentoon pääsy pesän suulta ylöspäin. Suuaukko sijoitetaan poispäin yleisiltä kulkuväyliltä ja teiltä. Aita tai pensas pesän edessä pakottaa mehiläiset lentämään suoraan ylöspäin, jolloin mehiläiset häiritsevät ohikulkijoita mahdollisimman vähän. Mehiläisten lentokausi ajoittuu Suomessa maalis–huhtikuulta lokakuulle.

Tarhaamisessa huomioitavaa kaupunkialueella

Tiiviissä kaupungissa tulee huomioida mehiläistenpidon aiheuttamat mahdolliset riskit. Tarhapaikan valinnalla, pesien turvallisella sijoittelulla maastoon sekä pesien hyvällä hoidolla on keskeinen merkitys. Hyvinvoivalla mehiläisyhdyskunnalla on harvoin tarvetta lähteä parveilemaan.

Ilkivallan välttämiseksi tarhapaikka tulee sijoittaa huomaamattomasti maastoon. Pesät merkitään hyvin, jotta pesien tarkoitus (mehiläistenpito) ei jää epäselväksi. Pesiä ei saa sijoittaa päiväkotien, koulujen ja leikkipuistojen lähimaastoon. Mikäli mehiläispesät ovat avoimella paikalla yleisillä alueilla esim. puistoissa, tulee mehiläisistä varoittaa kyltein. Kylttien laatimisesta ja ylläpidosta vastaa eläintenpitäjä. Kylttien sijoittaminen maastoon sovitaan yhdessä maanomistajan edustajan kanssa (Alueiden käyttö -yksikkö). Lisätietoja kaupunkitarhauksesta www.kaupunkitarhaus.fi

Pesien merkintä

Tarhapaikka ja pesät merkitään näkyvästi eläintenpitäjän yhteystiedoilla.

Tarhapaikan siistinä pitäminen

Tarhapaikka ja pesien lähiympäristö pidetään siistinä. Erityisesti pesäaukon suun ympäristö tahriintuu keväisin mehiläisten ulosteesta, mikä huomioidaan sijoittelussa. Pesien siivoamisen yhteydessä kertyneet jätteet ja kuolleet mehiläiset kuljetetaan pois tarhapaikalta. Mehiläistenpitoon ja mahdolliseen hunajankorjuuseen liittyviä tarvikkeita ei saa säilyttää tarhapaikalla. Tarhaamisen loputtua kaikki pesät tarvikkeineen viedään pois ja alue siistitään.

Ongelmatilanteiden varalle

Erityisesti Pelastuslaitoksella (Tilannekeskus) on oltava tiedot rakennuksista, joissa on mehiläispesiä vaaratilanteiden varalle, esim. jos rakennuksessa syttyy tulipalo. Kun yhteydenottoja rakennuksiin suunnitteilla olevista pesistä tulee, ohjeistetaan hakijaa ilmoittamaan pesistä Pelastuslaitokseen.

Parveilun varalle

Parveilun ehkäisy vaatii mehiläishoitajan aktiivisuutta pesän hoidossa ja yhdyskunnan tarkkailussa. Tietyt mehiläisrodut ja -kannat ovat parveilualttiimpia kuin toiset. Mehiläisparven pyytäminen on ensisijaisesti pesien omistajan vastuulla. Suomen mehiläishoitajien liitolla on selkeät ohjeet parveilevien mehiläisten varalle (www.mehilaishoitajat.fi/parvien-kiinniottajat/). Sivuilla on paikkakuntakohtainen, helppokäyttöinen karttahaku, jolla parvien kiinniottajia voi hakea. Tarhaajat siirtävät tai hävittävät ainoastaan kesymehiläisiä, ei villimehiläisiä, kimalaisia tai ampiaisia eikä niiden pesiä. Parvien kiinniotto on lähtökohtaisesti maksutonta toimintaa. Pyytäjät saavat työstään palkkiona karanneen mehiläisparven. Helsingin alueella on kymmenkunta palveluun ilmoittautunutta mehiläisparvien kiinniottajaa (tilanne syyskuussa 2019).

Kaupungissa karanneen parven pyytämiseen voi tarvittaessa hälyttää myös Helsingin pelastuslaitoksen Eläinpelastusyksikön, mikäli mehiläisparvien kiinniottajia ei ole käytettävissä. Yhteys otetaan tällöin Tilannekeskuksen kautta (avoinna 24 h/vrk). Hankalinta pyydystäminen on rakennusten seinärakenteista ja savuhormeista ja siksi erityisesti kaupunkioloissa parveilun ehkäisytoimet ovat tärkeitä.

Eläinten hyvinvointi- ja eläintautivalvonta

Elintarviketurvallisuusyksikkö tekee eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa. Myös mehiläiset kuuluvat eläinsuojelulain piiriin ja tuottajalla on vastuu huolehtia mehiläisten terveydestä ja hyvinvoinnista.

Eläintenpitäjän tulee ilmoittaa Elintarviketurvallisuusyksikköön tai Etelä- Suomen aluehallintovirastoon, mikäli epäilee lainsäädännöllisesti vastustettavaa eläintautia, kuten esikotelomätää.

Lisätietoa

ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/elintarvikkeiden-alkutuotanto/elaimista-saatavat-elintarvikkeet/hunaja/.

kaupunkitarhaus.fi

mehilaishoitajat.fi

Suomen mehiläishoitajien liitto SML ry on laatinut Ruokaviraston hyväksymän hyvän käytännön ohjeen mehiläistarhaukseen. Siinä on mehiläistarhauksesta elintarvikehygienian, eläinsuojelun ja eläintautiasioiden kannalta koottu keskeiset asiat hyväksi tietopaketiksi.

Liitteet, linkit 

Liite 1. Alueiden käytön lupahakemuslomake, Helsingin kaupunki www.hel.fi/static/hkr/luvat/hakemus_alueidenkaytto.pdf

Liite 2. Vuokrauspäätösmalli mehiläistenpitoon Helsingissä, Alueiden käyttö 

Liite 3. Ruokaviraston lomake: Pitopaikan rekisteröinti-/muutosilmoitus (mehiläiset ja kimalaiset) docx tai pdf tai epr.ruokavirasto.fi

Liite 4. Alkutuotantoilmoitus kaupungin Elintarviketurvallisuusyksikkö www.hel.fi/static/ymk/lomakkeet/el_lomakkeet/ymk_alkutuotantopaikka_ilmoituslomake.pdf

Liite 5. Mehiläistenpidosta vastaavat tahot kaupungin organisaatiossa.